Istahdin eilen hetkeksi tuvan talviseen hämärään. Kynttilät valaisivat pitkää pöytää. Ympärillä oli vain hiljaisuus.

Olin yksin, tai ehkä en sittenkään. Jostain kaukaa menneisyydestä kuulin talon emännän askeleet hänen toimittaessa askareitaan uunin ympärillä, lasten äänet kuuluivat ulkoa ja kehto liikahteli  itsestään. Isäntä kopisteli jalkojaan porstuassa puusylyksen kanssa.

Tällä talolla olisi kerrottavana monta tarinaan.
Tuohon pöydän ympärille ja tuvan pitkille penkeille mahtuisi monta kuulijaa.
Tämä talo kaipaa elämää, valoa ja ääniä.
Tule kansamme mahdollistamaan se!

Hyvää Uutta Vuotta 2021!